Miksi jopa 72 % hammasinstrumenteista sisälsi proteiinijäämiä puhdistuksen jälkeen?
Laaja tutkimus analysoi yli tuhat hammashoitoinstrumenttia ja paljastaa, että merkittäviä proteiinijäämiä löytyy edelleen useimmista välineistä – riippumatta käytetystä puhdistusmenetelmästä.
Sisällysluettelo
Miksi hammasinstrumenttien puhdistus on tärkeää?
Infektioiden torjunta on olennainen osa turvallista hammashoitoa. Hammashoitoinstrumentit joutuvat usein kosketuksiin veren ja syljen kanssa, mikä tekee niistä mahdollisia tartunnanvälittäjiä, jos niitä ei puhdisteta asianmukaisesti. Yleisten virusten ja bakteerien lisäksi huolta on herättänyt jäännösproteiini, joka voi kantaa prionitauteja, kuten Creutzfeldt–Jakobin tautia (vCJD), jotka kestävät tavanomaisen steriloinnin.
British Dental Journal -lehdessä julkaistu tutkimus mittasi, kuinka paljon proteiinijäämiä jää yleisesti käytettyihin hammashoitoinstrumentteihin erilaisten puhdistusmenetelmien jälkeen. Tavoitteena oli ymmärtää, kuinka tehokkaita menetelmät ovat käytännön vastaanottotyössä.
Näin tutkimus tehtiin
Tutkijat keräsivät instrumentteja kolmestakymmenestä hammaslääkärin vastaanotosta Etelä-Englannissa. Tutkimukseen sisältyivät mm. poistopihdit, kyretit, teräs- ja timanttiporat sekä matriisinauhat ja niiden pidikkeet. Näin saatiin mukaan sekä yksinkertaisia että vaikeasti puhdistettavia välineitä, mikä kuvastaa välinehuollon todellisia haasteita hammashoidossa.
Kolmea hammasinstrumenttien puhdistusmenetelmää verrattiin keskenään:
- Manuaalinen pesu harjalla ja pesuaineella.
- Manuaalinen pesu ja ultraäänipesu.
- Automaattinen pesu- ja desinfiointikone (AWD).
Vertailun vuoksi tutkittiin myös joukko käytettyjä, mutta täysin puhdistamattomia instrumentteja. Jokainen instrumentti tarkastettiin ensin mikroskoopilla näkyvien jäämien varalta ja sen jälkeen analysoitiin kemiallisesti proteiinimäärän mittaamiseksi.
Tutkimuksen tulokset proteiinijäämät eri menetelmillä
Tulokset olivat huomionarvoisia:
- Puhdistamattomissa instrumenteissa proteiinimäärä vaihteli 0,4 μg:sta (teräsporat) 462 μg:aan (pihdit).
- Puhdistuksen jälkeen:
- Manuaalinen pesu jätti 0,3–78 μg.
- Manuaalinen + ultraäänipesu jätti 9–39 μg.
- AWD jätti 0,3–27 μg.
Kuva 1. Proteiinijäämien vertailu eri puhdistusmenetelmillä. Lähteet: A quantitative assessment of residual protein levels on dental instruments reprocessed by manual, ultrasonic and automated cleaning methods
Toisin sanoen manuaalinen + ultraäänipesu oli selvästi tehottomampi kuin manuaalinen pesu yksinään tai AWD. Automaattiset pesurit antoivat tasaisempia tuloksia, mutta eivät aina olleet parempia proteiinin poistossa.
Kaikista 1 304 puhdistetusta instrumentista 72 % sisälsi edelleen mitattavia proteiinijäämiä. Pihdit ja matriisinauhapidikkeet olivat vaikeimmin puhdistettavia, kun taas porat puhdistuivat helpommin. Tärkeä havainto oli myös se, että pelkkä silmämääräinen tarkastus ei vastannut kemiallisia tuloksia – väline saattoi näyttää puhtaalta mutta sisältää silti huomattavan määrän proteiinia.
Miksi välinehuollon tulokset vaihtelivat?
Tutkimuksessa selvisi useita syitä tulosten vaihteluun:
Käytössä oli vääriä pesuaineita, esimerkiksi käsihuuhdetta pesuaineen sijaan, mikä heikensi puhdistuksen tehoa.
Ultraäänialtaita ei huollettu oikein, ja vesi vaihdettiin harvoin, jolloin lika ja proteiinijäämät pääsivät kertymään takaisin instrumentteihin.
Automaattisia pesukoneita ei validoitu, ja niiden lataustavat olivat puutteellisia, mikä esti veden ja pesuaineen pääsyn kaikkiin instrumenttien pintoihin.
Laadunvalvonnan ja testauksen puute – laitteiden toimintaa ei seurattu eikä puhdistustuloksia mitattu säännöllisesti, joten ongelmat jäivät huomaamatta.
Nämä tekijät selittävät, miksi joissakin tapauksissa ultraäänipesu jopa lisäsi proteiinin määrää verrattuna täysin puhdistamattomiin välineisiin ja miksi tulokset vaihtelivat suuresti eri vastaanottojen välillä.
Mitä tämä tarkoittaa potilasturvallisuudelle hammashoidossa?
Tulokset tarjoavat selkeitä viestejä hammashoidon ammattilaisille:
- Mikään menetelmä ei ole täydellinen kaikille instrumenteille.
- Ultraäänipesu voi olla haitallinen, jos sitä ei huolleta ja käytetä oikein.
- Automaattiset pesukoneet lisäävät tasalaatuisuutta, mutta niiden käyttö edellyttää asianmukaista asennusta, toimintaa ja seurantaa.
- Pelkkä silmämääräinen tarkistus ei riitä – tarvitaan herkkiä testausmenetelmiä todellisen puhtauden arvioimiseksi.
- Koulutus ja laadunhallinta ovat ratkaisevia, jotta puhdistuksen teho voidaan varmistaa.
- Instrumenttien dekontaminaatio vaatii koulutusta, validointia ja jatkuvaa laadunhallintaa.
Johtopäätös: välinehuolto, proteiinijäämät ja infektioriskit
Tutkimus osoittaa, että vaikka hammasinstrumenttien instrumenttien puhdistuksessa on edistytty, jäännösproteiinia jää edelleen yleisesti hammashoitovälineisiin. Parantamalla henkilöstön koulutusta, huolehtimalla laitteiden validoinnista ja noudattamalla tiukasti ohjeita voidaan saavuttaa parempi puhdistustaso ja pienempi infektioriski.
Viesti on selvä: välinehuolto hammashoidossa ja instrumenttien dekontaminaatio ovat monimutkaisia prosesseja, jotka vaativat jatkuvaa valvontaa, testauksia ja kehittämistä potilasturvallisuuden takaamiseksi.
Seuraava askel: varmista, että tiimilläsi on ajantasainen koulutus ja oikeat työkalut instrumenttien puhtauden todentamiseen ja ylläpitämiseen.
Lähteet: Vassey, Matt & Budge, C & Poolman, Toryn & Jones, P & Perrett, David & Nayuni, Nanda & Bennett, P & Groves, P & Smith, A & Fulford, M & Marsh, Philip & Walker, James & Sutton, J. Mark & Raven, N. (2011). Summary of: A quantitative assessment of residual protein levels on dental instruments reprocessed by manual, ultrasonic and automated cleaning methods. British dental journal. 210. E14. 10.1038/sj.bdj.2011.144.